Keski-Euroopassa on nimekkäällä porukalla laadittu EU:n digitaalisten perusoikeuksien julistus, tai pikemminkin ehdotus sellaiseksi. Idea on sama kuin YK:n ihmisoikeusjulistuksessa eli kyseessä ei ole laki vaan ihanne, joka tulisi kuitenkin huomioida kun varsinaisia lakeja tehdään. Digioikeuksista puhuttaessa toimijat ovat yhtä lailla politiikasta kuin liike-elämästäkin. Tekstin takana olevista vaikuttajista Suomessa varmasti tunnetuin on EU:n parlamentin puhemies ja Merkelinhaastaja Martin Schulz ja kokoavana voimana toimiva Die Zeit -viikkolehti. Englanninkielinen versio digichartasta löytyy täältä.
Tässä julistuksen pääkohtia, jotka muodossa tai toisessa varmasti löytävät tiensä lakeihin ja asetuksiin.

Dramaattinen rakennemuutos

Julistuksen alussa on dramaattinen johdanto, jossa todetaan että digitalisaatio tulee muuttamaan olemassaolomme perusteita, ja että se muuttaa valtarakenteita yksilön, valtion ja yritysten välillä. Esimakua olemme saaneet tietenkin vuoden 2016 vaaleista USA:ssa ja UK:ssa, joissa äänestäjien päätöksiin vaikutettiin uusilla yllättävillä tavoilla, jotka kaikki eivät taida kestää yhtä paljon päivänvaloa kuin vaalijuliste keväthangilla.
Esipuheen jälkeen on 23 artiklaa, joissa puhutaan tietosuojasta, turvallisuudesta, koulutuksesta, äänestämisestä, big datasta, tekoälystä ja robotiikasta. Keskiössä on aina ihminen ja periaate, että teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Ristiriitainen sananvapausartikla

Artikla viisi käsittelee sanan- ja mielipiteenvapautta ja on ehdottoman ajankohtainen näinä someraivon aikoina. Artikla on kuitenkin itsessään ristiriitainen, koska se sekä takaa sananvapauden että rajoittaa sitä, mutta en kyllä keksi parempaakaan. “1. Jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä digitaalisessa maailmassa, sensuuria ei ole. 2. Vihapuhe, kiusaaminen tai mikä tahansa yksilön koskemattomuutta loukkaava sisältö on kiellettyä ja sellainen tulee estää”. Vähän myöhemmin todetaan, että vihapuheen ja kunnianloukkausten estäminen on sekä julkisten toimijoiden mutta myös yritysten tehtävä. Tässä kuulu selvä viesti varsinkin Facebookin ja Twitterin suuntaan, jotka ovatkin vuoden 2016 aikana alkaneet poistaa kaikkein pahimpia tilejä ja viestejä. Syksyn 2016 kuumaa aihetta valeuutisia ei puolestaan ole huomioitu digijulistuksessa ollenkaan. Voisiko yksilöllä olla oikeus faktoihin? Myöskään kuplassa elämistä ei kielletä, voisiko sen tehdä?

Oikeus elää ilman algoritmeja

Artikla 7 on selvästi teknisempi, nimeltään Algoritmi ja se antaa yksilölle oikeuden elää ilman algoritmeja. Ei tosin aina, mutta jos niillä on “merkittävä vaikutus elämään”. Algoritmin tekemän päätöksen taustalla olevat kriteerit on tarvittaessa paljastettava.
Tekoälyartikla vaatii, että eettis-normatiivisia päätöksiä saa tehdä vain ihminen. Tähän kategoriaan kuuluu ainakin elämän ja kuoleman kysymykset, mutta ehkä myös jotain muutakin. Mitä?

Kenellä vastuu tekoälykkäistä laitteista?

Itseoppivista laitteista tulee aina olla joku vastuussa, joko luonnollinen tai juridinen henkilö. Ihan hyvä, mutta linjanvetoa varmasti tulee lainsäädännössä. Eli jos taloyhtiön itseajavassa ruohonleikkurissa on bugi ja se ajaa lastenvaunut kumoon, niin onko vastuussa valmistaja, softafirma vai omistaja eli taloyhtiö? Vakuutusmaailma ainakin muuttuu lähivuosina, se on varma.

Saksalainen tietosuojakäsite ja sähköisten vaalien loppu

Artiklat 11-13 käsittelevät tietosuojaa ja -turvaa. Niissä en näe juurikaan eroja ensi vuonna voimaan tulevaan EU:n tietosuojalakiin, joka pakottaa meidät huolettomat suomalaiset saksalaiseen tiukkaan tietoturvaruotuun. Mitään turhaa tietoa ei saa kerätä ja siihenkin on pyydettävä selkeästi lupa. Myös oikeus tulla unohdetuksi on mukana sekä julistuksessa että uudessa laissa.
Sähköinen äänestys käytännössä kielletään, koska “äänestysoikeus ei saa olla riippuvainen pääsystä digitaalisiin viestimiin” eli nettiin. Eli se siitä, lepää rauhassa.
Viimeiset artiklat julistavat vielä oikeuden työhön ja koulutukseen sekä tekijänoikeuksiin. Yhteiskunnan digitalisaation on noudatettava sosiaalisia periaatteita. Tästä kai on kyse Suomen perustulokokeilussa, odotan mielenkiinnolla tuloksia.
Keskustelu on avattu, katsotaan mihin suuntaan tulee muutoksia. Veikkaan että muutoksen nopeus digitalisaatiossa tekee kattavan ja pitkäikäisen tekstin kirjoittamisesta hyvin vaikeaa. En ole juristi, mutta sama vaikeus on kai kaikessa lakitekstissä.

Jos huomaatte että julistus allekirjoitetaan jossain, niin vinkatkaa minulle: anu.halme@w3.fi